ARVOSTELU: Akhlys – Melinoë
Aloitamme tämän kirjoituksen myötä syväluotaavien musiikki-, elokuva- ja kirja-arvostelujen sarjan, olkaa hyvä! Ensimmäisenä vuorossa on coloradolaisen, vuonna 2009 perustetun okkulttisen black metal-yhtyeen, Akhlysin kolmas täyspitkä albumi, Melinoë.
Tutustuin mustaan metalliin, nykyään hyvinkin tunnettuun äärimetallimusiikin alkujaan pahamaineiseen lajiin jo 90-luvun puolessa välissä. Jouduin sittemmin valitettavasti todistamaan kyseisen ilmiön rappeutumista jostakin aidosti vaarallisesta ja elinvoimaisesta kaupalliseksi irvikuvaksi itsestään. En nyt mainitse nimiä, mutta eräätkin ’viinitilalliset’ ja somejulkimot tulevat mieleen; vanhasta paholaismaisesta estetiikasta on toki jotain vielä jäljellä, mutta sielukkuus on haihtunut Kiss-henkisen bändituotebisneksen tieltä (johon kuuluvat jopa koirankeksit, uskokaa tai älkää!).
Muutama vuosi sitten huomasin ilokseni, että maan alla on kaiken aikaa muhinut väkevä ja elinvoimainen rihmasto josta black metal-muusikkoystäväni minulle vinkkasi. Kyseessä on ns. syvän päädyn esoteerinen, aidosti okkulttinen black metal joka on taas tekemässä paluuta. Seurattuani näitä alan yhtyeitä (esim. Mephorash, Schammasch ja Ofermod) jo tovin, viime vuoden joulukuussa tutkassani alkoi välkkyä toistuvasti uusi tuntematon kohde: Akhlys ja heidän tuore Melinoë-albuminsa, joka olikin kirvoittanut alan konossööreiltä kosolti ylistystä!
Aivan ensimmäisenä haukansilmiini pisti levyn poikkeuksellisen vaikuttava kansitaide, jossa oli jotain oudon tuttua… Lähemmässä tarkastelussa se paljastui Portin suuresti arvostaman ktoonis-visionäärisen taiteilijan, Denis Forkas Kostromitinin maalaukseksi. Hänen siveltimestään on syntynyt myös mm. Behemothin The Satanist-albumin vaikuttava kansitaide. Melinoë-albumin etupuolta hallitsee ikivanhan Gorgonin mestattu ja kalmainen, mutta pahantahtoisesti irvistävä pää käärmemäisine torahampaineen. Aidosti häijyn näköinen ilmestys!
Yhtyeen perustajan, Naas Alcamethin (mm. Nightbringer, Aoratos, Bestia Arcana) mukaan Akhlys-projekti on kanava muusalle joka nousee kuoleman ja unen rajamailta. Yhteen ensimmäinen levy, Supplication oli tummasävyistä ambient-musiikkia, mutta jo toisella, myös laajalti arvostetulla The Dreaming I-levyllä siirryttiin black metallin puolelle.
Kun tutkin lisää tätä minulle uutta, Naas Alcamethin-hahmoa, löysin ruotsalaisesta Bardo Methodology-lehdestä pari herran haastattelua. Tavanomaisesti en jaksa moisia lukea, koska suurin osa käsittelee lähinnä musiikkia ja harvoin tulee vastaan mitään sen syvällisempää… Tämä löytö oli kuitenkin varsin virkistävä poikkeus, koska Alcameth osoittautui laajalti lukeneeksi ja kokeneeksi yöpuolen okkultistiksi. Hän avautui unihalvauskokemuksistaan ja kokeiluistaan hullukaalilla aiheutettujen painajaisten arkkitehtina sekä otti esille Pyhän kauhun käsitteen.
Oli aika ottaa Melinoë tulille!
Levy alkaa pahaenteisellä huminalla jonka lopulta rikkoo sirkkelimäisen repivä, brutaali kitaroiden ja rumputulen äänivalli hiljentyäkseen vain toviksi, noustakseen sitten entistä kovimmille kierroksille! Ensivaikutelma oli kaoottinen, suorastaan väkivaltainen; yksittäisiä instrumentteja oli aluksi vaikea erottaa, vaikka levyn olikin selvästi tuottanut ammattimies. Arvasin jo tässä vaiheessa, että tämä on niitä levyjä jotka vaativat kunnolla panostusta avautuakseen. Ja kuinka ollakaan, tämä ktooninen palapeli alkoi rakentua pala palalta! Tärkeintä oli keskittyä kunnolla ja kuunnella mahdollisimman korkealla volyymilla…
Esittelen seuraavaksi teille Portille ominaisella ’lyyris-visionäärisellä’ metodilla tulkitut Succubare– ja Ephialtes-kappaleet:
Kulkusirkkaparven korviahuumaava sihinä täyttää hiljalleen koko äänialan… Jostain kuuluu ktoonisten nymfien levotonta kuisketta… ja kirkonkellojen kuminaa, joka hiipuu hiljalleen antaakseen tilaa pahaenteiselle staattiselle kohinalle. Kuulostaa siltä kuin joku epätoivoisesti kääntelisi radion viritintä, löytämättä kuitenkaan koherenttia signaalia. Jotain on tulossa… sen voi nyt aistia selvästi… ja tuo *jokin* on todella, todella raivoissaan, kuin hyeenaemo puolustaessaan pentujaan hyökkääjää vastaan.
Vasemmalta oikealle ja taas takaisin leikkaava hälytyssireeni hyökyy päälle, samalla kun demoninen ääni messuaa, yltyäkseen lopulta suoraksi huudoksi! Rummutus kiihtyy ja kuulija repäistään villiin, alkukantaisen pelon tanssiin kuin mitätön veltto olkinukke. Kun heräät riepoteltuna ja henkitoreissasi tyrmän kylmältä lattialta, kuuluu käsky: “Hengitä sisään, hengitä ulos!”. Joudut takaisin pyörteeseen ja haluat päästä pakoon tätä kaikkea, mutta Efialtes – tuo painajaismainen petturi pitää sinut tiukasti pihdeissään!
Retkotat nyt runneltuna itse Kuningas Pelon edessä ja sinua käsketään taas, “Nouse, kumarra ja tule luokseni, ruoja!”. Anelet armoa, mutta, sitä ei sinulle anneta…
LEVYN TIEDOT:
Kappaleet:
1. Somniloquy 08:52
2. Pnigalion 12:42
3. Succubare 06:25
4. Ephialtes 08:28
5. Incubatio 09:55
Kokonaiskesto: 46:22
Voit kuunnella Melinoë-albumia tai ostaa sen täältä.
Julkaisija: Debemur Morti
Julkaisuvuosi: 2020
LINKKEJÄ:
Bardo Methodology-lehden haastattelut: Akhlys ja Aoratos
SANASTOA:
Akhlys
Ἀχλύς, usva on antiikin Kreikan mytologian ktooninen nymfi. Hesiodos esitti hänet mahdollisesti surun henkilöitymänä ja Homeroksen mukaan Akhlys on usva joka peittää tai sokaisee kuolevaisen silmät kuolemassa. Hänen roomalainen vastineensa oli Caligo, jonka väitettiin olevan Kaaoksen äiti.
Ephialtes
Efialtes Trakhislainen (m.kreik. Ἐφιάλτης; oli kavaltaja, joka paljasti persialaisille joukoille tien kreikkalaisten joukkojen selustaan Thermopylain solassa. Teko auttoi persialaisia voittamaan Thermopylain taistelun 480 eaa. Sittemmin Efialtes nimi on liitetty pysyvään stigmaan ja tuli painajaisen ja arkkityyppisen petturin vertauskuvaksi kreikkalaisessa kulttuurissa
Lähteet: Wikipedia