Tuonen Portin kirjoitukset
Valon sarvet
Carita Hännikäinen
Kun renessanssimestari Michelangelo veisti profeetta Mooseksen päälaelle kaksi pientä sarvea, taustalla oli kuuluisa käännöskukkanen. Alkuperäisen hepreankielisen tekstin kuvaama jumalallinen valon säteily (karan) kääntyi latinankielisessä Vulgatassa sarviksi (keren). Tämä kielellinen kömmähdys kantoi mukanaan tahatonta, syvää esoteerista viisautta. Valo ja sarvet – kaksi symbolia, jotka usein nähdään toistensa vastakohtina – sulautuivat yhteen. >>
Oscar Wilde — Esteetikko salatieteiden ja kärsimyksen varjossa
Carita Hännikäinen
Irlantilainen Oscar Wilde muistetaan ennen kaikkea loistavana näytelmäkirjailijana, nokkelana runoilijana ja aikansa tunnetuimpana dandy-hahmona. Hänen säkenöivän pinnallisuutensa taustalla vaikutti syvällinen, aikakauden salatieteistä ja mystiikasta ammentanut maailmankatsomus. Wilde oli Britannian esteettisen liikkeen johtava ääni ja vuosisadan vaihteen dekadentin kulttuurin keskeinen hahmo, jonka elämä päättyi traagiseen vankilatuomioon ja henkiseen muodonmuutokseen.
Palaako seuraava kirkko digikellarissa?
Carita Hännikäinen
Luciferin veri-novelli
Carita Hännikäinen
Tämä kuusi ei kaatunut talven syvässä unessa, mahlan levätessä juurissa.
Ei, se iskettiin maahan kesäpäivänseisauksen korventavassa helteessä,
auringon seistessä keskellä taivaankaarta.
Nuo ajattelemattomat, ylpeät kirveen iskut eivät suoneet kaatuvalle lepoa,
vaan vangitsivat sen sisään elinvoiman, joka olisi kuulunut vuodattaa maahan.
Se jäi janoiseksi. >>
George Ivanovitš Gurdjieff
Carita Hännikäinen
Häpeä
Carita Hännikäinen
”Kuvaannollinen naamioiden käyttö on kasvanut elimelliseksi osaksi ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä ajasta aikaan. Kasvojen menettämistä pelätään yleismaailmallisesti. On harvoja ihmisiä joiden kanssa voi olla kuin piikkinuttunsa riisuva siili ja avata sydämensä salat vailla häpeän pelkoa.”
Fanaatikko
Carita Hännikäinen
”Pyhän kosketus tuo mieleen uskontotieteilijä Mircea Eliaden rajanvedot pyhään ja profaaniin. Hengellisellä ihmisellä yhteys pyhään antaa todellisen merkityksen, eikä maallistunutkaan henkilö vapaudu täysin uskonnollisuudesta, vaikka palvoisi mammonaa. Eliaden kahtiajako on ilmennyt niin yleisesti uskonnollisissa rituaaleissa, että sitä voidaan pitää universaalina.”
Vapaamuurarin hauta
Carita Hännikäinen
”Mitä ajattelet kuullessasi sanan salaseura? Tuleeko mieleesi elitistinen herrakerho outoine rituaaleineen vai miellätkö ne politiikan taustavaikuttajiksi tai okkultismin varjoissa viihtyväksi kaapuväeksi? Koska toiminta on luonteeltaan suljettua, niihin liitetään helposti myös salaliittoteorioita.”
Hirviöistä
Carita Hännikäinen
”Mitä ajattelet kun kuulet sanan hirviö? Tuleeko mieleesi kauhuelokuvan örkki vai jonkin sanoin kuvaamattoman läsnäolo? Tuonen Portin alkuaikoina tutkimme ahkerasti Mestari Jungin ajatuksia ja muistan kuinka kerran myöhään illalla lukiessani hänen muistelmiaan tajusin selvittää hirviön merkitystä. Etymologia on hyvin kiehtovaa, jopa koukuttavaa paljastaessaan asioiden juuret. Tällä kertaa selitys iski vasten kasvoja esoteerisen litsarin tavoin.”
Pelosta, yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta
Carita Hännikäinen
”Mutta palataan vielä pelkoon. Mitä se tarkoittaa? Kyseessä on synnynnäinen puolustusmekanismi, joka suojelee ilmoittamalla mahdollisesta vaarasta. Se saa ihmisen sekä eläimen taistelemaan, pakenemaan tai jäätymään. Yksilön henkilöhistoria, kulttuurinen konteksti ja luonne vaikuttavat siihen, miten pelko koetaan ja hallitaan.”
VITRIOL
Carita Hännikäinen
Alkemiallisesti VITRIOL merkitsee metallien muuntamista kullaksi tai Magnum Opuksen eli Suuren Työn tekemistä, jonka tavoite on aikaansaada viisasten kivi (lat. lapis philosophorum) . Viisasten kivi on puolestaan myyttinen aine, jolla uskotaan olevan kyky muuttaa perusmetallit kullaksi sekä antaa kuolemattomuus Elämän Eliksiirin välityksellä.
Vuodenkierron ajatuksia (2024)
Carita Hännikäinen
”Katsellessaan horisontissa siintävää havumetsän reunaa on helppo unohtaa loppuvuoden väsymys ja juhlapyhien kiireet. Tuo ajaton maisema pysyy vuosituhannesta toiseen, vaikka ilmasto ja ihmisten rakennelmat vaihtuvat. Jollei juuri tuossa paikassa, niin jossain päin tätä maata, tätä planeettaa. Ja vaikka maisema aavikoituisi, tietty siihen liittyvä iätön ajattomuus ei lakkaa olemasta. Jotain tällaista ovat lukemattomat sukupolvet nähneet myös tähyillessään taivaalle, etsiessään vastauksia kuun rauhallisilta kasvoilta ja elämää auringon lämmöstä. Se on jotain, joka yhdistää eläviä ekumeenisemmin kuin mitkään uskonnot – ennen ja jälkeen kristikunnan.”