George Ivanovitš Gurdjieff
Oletko tutustunut tuon mystisen miehen elämään ja työhön?
Veikkaan, että hän on todennäköisesti jollain tasolla tuttu Tuonen Portin Rihmastolle. Perustajamme Konstantin Tuonihovi oli tekemässä häntä koskevaa legendaarisen Radio Wyrdin haastattelua vuonna 2013. Voit yhä kuunnella sen täältä.
Obskyyrejä teemoja kaihtamaton Salakirjat julkaisi juuri Nikolai de Stjernvallin muistelmien suomenkielisen laitoksen teoksesta ”Rakas isäni Gurdjieff”. Lämmin kiitos siitä sekä suomentaja Vesa Iitille että kustantaja Jon Hällströmille. Rehellisyyden nimissä sielussa särähtää hieman se, että tätä ei ole käännetty suoraan alkukielestä ranskasta, mutta hyvä näinkin Suomen takapajuisessa kieliympäristössä.
Gurdjieffiin liittyvät värikkäät anekdootit ovat jääneet elämään ja niitä viljellään ahkerasti okkultistien välisissä keskusteluissa. Tiesitkö, että hänen isänsä oli bardi? Tunnetko muita Asterixin Trubadurixin lisäksi?
Nämä hänen suomalaisen poikansa ylös kirjaamat muistot valottavat lisää hänen persoonansa kehitystä ja reippaita edesottamuksia kaikkialla missä hän kulki.
Gurdjieff oli saanut matkoillaan vaikutteita mm. buddhalaisuudesta ja suufilaisuudesta. Neljäs tie on termi jolla hänen työnsä tuli sittemmin tunnetuksi. Näistä kolme ensimmäistä ovat: fakiiri, munkki ja joogi eli fyysinen, emotionaalinen ja looginen tie. Niiden ongelma on maailmasta luopuminen. Neljäs, viisaan tai myös ovelan miehen tie yhdistää nämä kolme henkisessä vaelluksessa. Tämä edellyttää työtä erilaisilla linjoilla. Se kohdistuu itseen. Työtä eheytymisen eteen, jotta ihminen saisi kiinni oman läsnäolevan tahdon ohjauksesta. Tuolloin äly, tunne ja keho eheytyisivät yhdeksi. Tämä tuo mieleen vasemman puoleisen tantran. Gurdjieffin seuraaja Pjotr Uspenski käytti neljännen tien termiä, mutta mestaria miellytti enemmän viisaan ja ovelan miehen tie, joka luonnehtii mainiosti häntä itseäänkin.
Mistä tuossa kaikessa on kyse? Kenenkään ei tarvitse hylätä elämäänsä, vaan kukin voi aloittaa siitä lähtökohdasta missä on. On syytä muistaa, ettei ihminen tee välttämättä tietoisia ratkaisuja, vaan hänelle tapahtuu asioita. Lähtökohtaisesti olemme puolitietoisia ja robottimaisia. Eheytyminen on mahdollista tietoisella työllä. Näitä ovat mm. tanssit, ryhmätyöt ja Gurdjieffin psykologia. Tuollainen konkretia vetoaa meihin Tuonen Portissa.
Kirjassa todetaan:
Hän ei niinkään pyrkinyt miellyttämään ihmisiä, vaan herättelemään heitä, saamaan heidät olemaan mahdollisimman valveilla ja muodostamaan omia käsityksiä asioista, testaamaan heidän motivaatioitaan jne.
Henkinen työ, tai yksinkertaisesti ”työ”, oli Prieuréssa hyvin käytännöllistä. Oppilaat oppivat itsetarkkailua ja itsensä haastamista kaikissa mahdollisissa arkisissa askareissa.
Ensimmäinen askel ihmisen itsekehityksessä ja heräämisessä syvempään, aidompaan ja kokonaisvaltaisempaan olemassaoloon.
Minulta on joskus kysytty, että miten sitä magiaa harjoitetaan tai opitaan? Vilpitön vastaukseni on, että minä en tiedä! Olen vain alkanut tehdä ja tulokset ovat olleet ilmeiset. C.S. Nott toteaa kirjassa aiheesta:
Ihmisen täytyy olla kykenevä tekemään asioita. Magian, todellisen magian, juuret ovat tekemisessä. Meidän täytyy tehdä super-ponnistuksia. Eteenpäin mentäessä työstä tulee vaikeampaa, mutta saamme myös lisää voimia.
Gurdjieffin opetuksessa haasteiden ja olosuhteiden muuttuminen on kiinteä osa työn elävänä pysymistä. Hänellekin kävi niin aika ajoin, esim. Prieurén instituutin sulkemisen yhteydessä. Gurdjieff asettui sen jälkeen Pariisiin, työ muutti muotoaan ja oppilaat pysyivät hänen jatkaessaan opettamista siellä toisen maailmansodan aikana.
Suuri Peto Aleister Crowley vetoaa moniin okkultisteihin yhä. Jostain syystä olen vierastanut henkilönpalvontaa, emmekä tavoittele Tuonen Portissa ns. kirkkokansaa tai fanipoikia. Karismaattisesta persoonastaan huolimatta myöskään Gurdijieff ei etsinyt itselleen pysyviä seuraajia. Hän painotti, että tärkeää oli seurata, ei häntä, vaan hänen välittämiään ohjeita ja saavuttaa oman elämänsä päämäärät. Mestarin etsintä on siten oman itsensä etsimistä.
Crowleyn mukaan henkilön todellisen tahdon toteutuminen on korkein ihmisen elämää ohjaava laki. Se kiteytyy hänen kuuluisassa lausahduksessaan:
”Tee mitä tahdot.”
Gurdjieff puolestaan täräytti:
”Tee sitä mistä se (eli automaattinen, tehdasasetuksilla oleva minä) ei pidä.”
Enneagrammissa on kaikki maailmankaikkeuden lait. Gurdjieff löysi sen luostarista. Siihen tiivistyvät hänen opetuksensa, käsitykset kosmisista laeista, niin ettei yhteistä inhimillistä kieltä tarvita.
Nykyään tämä on popularisoitu naistenlehtien ja työpaikkojen persoonallisuustestien tasolle.
Enneagrammia vaivattomampi tapa lähestyä Gurdjieffia on Nikolai de Stjervallin kirja biologisesta isästään. Se on samalla erinomaista ajankuvaa ihmisistä aluksi Venäjän vallankumouksen jaloissa ja sittemmin emigrantteina Ranskassa, aikana joka vastaa enemmän omaa estetiikan tajua. Kertomus siitä kuinka Gurdjieff auttoi seuraajiaan pakenemaan bolsevikkien paratiisista.
Mukavuusalueella istuskelu voi degeneroida keski-ikäistyvän okkultistinkin laiskanlinnaansa. Mestari ei todennäköisesti tule ovellemme ja kutsu mukaansa pakomatkalle konsensuksen herkkupöydistä.
Esoteerisen polun alussa odottaa herääminen ja oman vajavaisuutensa tunnustaminen. Mestari näkee ihmisen rajat, mutta näemmekö itse peilistä omamme? On toki vaivatonta ajelehtia virran mukana, mutta oma velvollisuutemme on tarttua airoon ja lunastaa potentiaalimme. Kannustukseksi siihen toimii tämä mainio teos trickstermäisestä George Ivanovitš Gurdjieffista, jonka kohtaaminen löi tulta vastapuolessa olleen kipinän kanssa.