Seikkailijat kivikaudelta kivikyliin
Laterna Magica | 13.6.2025
“Matkustaminen on raakuutta. Se pakottaa luottamaan tuntemattomiin ja menettämään kaiken sen tutun kodin ja ystävien mukavuuden. Olet jatkuvasti epätasapainossa. Mikään ei ole sinun paitsi olennaiset asiat: ilma, uni, unet, meri, taivas – kaikki asiat, jotka pyrkivät kohti ikuista tai sitä, mitä kuvittelemme siitä.”
Cesare Pavese
Valokuvaaja Erkki Luoma-ahon maisemat näyttäytyvät parhaiten edukseen täällä, mietin astellessani Laterna Magican kalliolattialla. Eri puolilta Afrikkaa taltioidut kalliomaalaukset ovat jopa 10 000 vuoden takaa. Vielä kauempaa tulevat 3,5 miljoonaa vuotta sitten kivettyneet tansanialaiset apinaihmisten jalanjäljet. Ajasta jolloin ihminen ei ollut vielä ottanut askeltakaan tällä planeetalla.
Taiteilija Luoma-aho on päässyt pitkälle ilman muodollista koulutusta, mikä on aina kiinnostavaa. Luovien yksilöiden kekseliäs puurtaminen on vienyt kehitystä ja jopa evoluutiota eteenpäin resursseista riippumatta.
Kalliotaiteen dokumentointi on johtanut Luoma-ahon Ääniseltä Altaille. 2008 tehty aavikkoseikkailu Egyptiin paljasti hänelle maalausten punamullan lisäksi Saharan rikkaan väripaletin. Kruununhakalaisen Kellarigallerian tiililuolastossa kuvia oli näytteillä kaikkiaan yhdeksästä Afrikan maasta.
Oletko ajatellut, että sarjakuvastripit juontuvat luolamaalaustaiteesta? Sarjamaista kerrontaa on löydetty luolamaalausten lisäksi muinaisen Egyptin seinämaalauksista, keskiaikaisista seinävaatteista, joista monet muistavat ranskalaisen Bayeux´n kirjontatyön, sekä Suomen keskiaikaisten kirkkojen seinämaalauksista.
Kultakauden kuvataiteilijoista sarjakuvan esi-isänä pidetään Gustave Doréta. Nyt voisi olla mielekästä tutustua vuonna 1854 ilmestyneeseen Pyhän Venäjänmaan historiaan, joka on tulvillaan verta, tuhoa, huumoria ja kuvallisia vitsejä.
Myös muinaisen sarjakuvan ”Itkevä lehmä” kertoo Saharan traagisesta kohtalosta: lehmälauma ei löytänyt tutulta juomapaikalta vettä. Sahara oli kuivumassa elottomaksi.
Vaeltajana tunnettu Roman Payne tekee eron meidän ja kasvikunnan välillä.
“Ihminen ei kasva maasta kuin viiniköynnös tai puu, ihminen ei ole osa tonttia. Ihmiskunnalla on jalat, jotta se voi vaeltaa.”
Roman Payne
Nykyään tehdään kiinnostavaa tutkimusta neurodiversiteetin saralla. Suuri osa ihmisistä muistuttaa muinaissaharan lehmälaumaa ja sitten on heitä jotka vaeltavat ympäri maailmaa joko sotaa paossa tai puhtaasta vaellushimosta. Jälkimmäiset saattavat kammota sitoutumista, mutta sitoutuvat pakosti muutokseen.
Miksi sitten muinaisihmiset jättivät Afrikan taakseen ja suuntasivat kohti Eurooppaa? Muuttunut elinympäristö alkoi työntää heitä poispäin. Resurssit vähenivät ja ihmiselle kehittyi uusia ominaisuuksia. Seurasi useita muuttoliikkeitä, joista viimeisimmät tapahtuivat noin 60 000 vuotta sitten. Globaali uutisointi on raportoinut meille jo vuosikymmenen Välimereen hukkuneista pakolaisista. Kukaan ei tiedä paljonko alkuperäisiä afrikkalaisia lakosi ihmisten ensimmäisillä matkoilla Eurooppaan. T.S. Eliot summasi osuvasti:
“Vain ne, jotka ottavat riskin mennä liian pitkälle, voivat mahdollisesti selvittää, kuinka pitkälle voi mennä.”
aikaa Erkki Luoma-ahon töiden kanssa Laterna Magicassa oli esillä valokuvataiteilija Jenni Höökin näyttely nimeltään ADHD ja minuus, valokuvia. Yksilöä korostavan aikamme mukaisesti huomion saivat ihmiset ADHD -diagnoosien takana. Heidän minäkuvansa ja hyvinvointinsa. Lajin kehityshistoriaa ajatellen on kiinnostavaa miettiä ADHD -yksilöitä koko ihmiskunnan tienraivaajina. Höök kertoi saaneensa diagnoosin noin neljä vuotta sitten ja sen olleen näyttelyn syntyprosessin pontimena. Tarkoitus oli lisätä tietoisuutta neurokirjosta. Tuonen Portissa asiaa on pohdittu niin yksilöitä kuin yleisöä ajatellen. Erityisesti ns. seikkailijageeni on temmannut mukaansa. Se vahvistui noin 50 000 vuotta sitten samanaikaisesti kuin ihmisten muuttoliike Afrikan ulkopuolelle. Millaisia olivat nuo ensimmäiset 
huimapäät? Uutuudenhakuisia riskinottajia nyt ainakin, mikä voidaan laskea evolutiiviseksi etulyöntiasemaksi rajaseuduille tunkeuduttaessa. Vaihtelevat ja tuntemattomat maastot eivät tarjonneet heille ainoastaan elinehtoja, vaan myös virkistävää vaihtelua tutuksi käyneeseen elinympäristöön nääntyvässä Afrikassa. Voimakkaimmin seikkailijageeniä esiintyi homo sapiensin laajentaessa elintilaansa Euraasiaan. Se oli kova tekijä senaikaisilla pariutumismarkkinoilla. Miten metsästäjä-keräilijää voisi profiloida tarkemmin? Yhdysvaltalaisen tietokirjailijan Thom Hartmannin hypoteesi metsästäjistä ja maanviljelijöistä määrittelee ADHD:n evolutiiviseksi sopeutumiseksi. Sellaiset ominaisuudet kuin ylikeskittyminen, impulsiivisuus, keskittymiskyvyn häiriöt ja suuri stimulaation tarve ovat olleet elintärkeitä paleoliittisen kauden metsästäjille. Metsästyksen lisäksi niistä oli etua heimon ympäristön pikaskannauksessa, nopeassa päätöksenteossa sekä tarkkaavaisuuden säilyttämisessä korkean panoksen olosuhteissa. Kuulostaako tutulta? Varsinkin jos sinulla tai läheiselläsi on ADHD -diagnoosi tai sen piirteitä. Itselleni tulee välittömästi mieleen erikoisjoukkojen operaattori. 
Ei ihme, että hiljattain uutisoitiin Israelin hyödyntävän autistisia sotilaita heidän erikoiskykyjensä vuoksi. Valitettavasti ADHD -piirteet eivät ole kovin hyvin sopusoinnussa strukturoitujen ympäristöjen kanssa joihin kaikki päätyvät jo pikkulapsina aloittaessaan koulun. Tässä mielessä nämä seikkailijat ovat kuin laivoja: turvallisimmillaan satamassa, mutta heitä ei ole luotu jäämään sinne.
ADHD -persoonan luonnollinen reviiri on reviirin ja reservaattien ulkopuolella, joutomaassa, epämukavuusalueella. Siellä he ovat omimmillaan, luovuus kukoistaa ja alituinen mielenkiinto uutta kohtaan saa täyttymyksen. Evoluutio meni heidän kohdallaan metsään maanviljelyn ja kaupungistumisen myötä. Hartmann ei pidäkään ADHD:ta häiriönä, vaan esi-isien sopeutumisen ja nykyaikaisten institutionaalisten vaatimusten välisenä epäsuhtana.
Havaintojeni mukaan salatieteiden ja taiteen parissa on paljon neurologisesti poikkeavia yksilöitä. Ei ihme, että liminaali kiehtoo myös esoteerisessa mielessä. Hymyilyttää ajatella, miten moni tuntee vetoa joutomaihin, jotka uhmaavat silkalla olemassaolollaan ympäröivää asutusta. Metsästäjän aivot viihtyvät dynaamisissa, epävarmoissa ja stimuloivissa tilanteissa, mistä on varmasti apua jos eteen osuu jotain selittämätöntä, pyhän kauhun ja kiehtovuuden kaltaista.
Seikkailijan perimä on johtanut kymmeniä tuhansia vuosia sitten Afrikasta alkaneen matkan jopa tämän planeetan ulkopuolelle, avaruuden käymättömille korpimaille, kuten suomenkielisen Star Trek -sarjan alussa todetaan.
Cesare Pavesen mainitsema ”pyrkimys kohti ikuisuutta” on luonut mitä erilaisimpia polkuja. Erkki Luoma-ahon se on kuljettanut esi-isiemme Afrikkaan ja Jenni Höökin malliensa minäkuvien äärelle. Hänen töihinsä voi tutustua täällä. Erkki Luoma-ahon kirjat löytyvät taas täältä.
”Taiteiden rajamailla tavataan aina ihmeellisimmät luomukset.”
Georg Cristoph Lichtenberg