15. Helmikuuta 2023
Akseli Gallen-Kallela -näyttely
Kansallismuseo, Helsinki
Taide-ekskursiot ovat osa Tuonen Portin toimintaa. Ohessa raportti Kansallismuseon Gallen-Kallela -näyttelystä.
”Valehtelisin, jos sanoisin että rakastan elämää, sillä minä en rakasta sitä sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin se pitäisi olla. – – – Kaipaan kauemmaksi:takaisin pakanuuden ja kristillisyyden murrosaikoihin.”.
Näin totesi Akseli Gallen-Kallela vuonna 1897, aikana jonka itse taiteilijana kokee kulta-ajaksi maamme taidehistoriaa tarkastellessaan. Toisaalta, okkultistina on helppo saada kiinni hänen ajattelustaan ja vaipua utuisiin haaveisiin perenniaalisesta elämästä primitiivisen heimon parissa, kaukana metafyysisesti kuolleesta urbaanielämästä. Siinä missä Akselin aikalainen Paul Gauguin pakeni Ranskan Polynesiaan, hän vei nuorikkonsa Kuhmoon ja Karjalaan avioliiton alussa. ”Täällä on hyvin kaunista ja villiä, suurenmoinen erämaaluonto ilman merkkiäkään viljelyksestä.
Korkeat vaarat, rämeet ja järvet vuorottelevat maisemassa. Täällä ei tule vastaan ollenkaan sitä niin surullista näkyä, jonka kohtaa kaikkialla muualla.” Lämpö ja muokkaamaton luonto vetivät häntä aina Itä-Afrikkaan asti 1910-luvun tienoilla. Näyttelyssä on esillä hänen safariasunsa sekä muuta paikallista esineistöä, mm. kikuju-kansalle kuuluneita kilpiä, joita he käyttivät initiaatiomenoissaan. Cheetah -maalaus puolestaan paljastaa Akselin nauttineen sikäläisestä metsästyksestä.
Porttilaisina me erakoudumme konsensuksesta tarttumalla taiteen tekemiseen samalla intensiteetillä kuin Mestari Gallen, joka julisti 20 -vuotiaana:
”Kaikki tai ei mitään, ensimmäinen tai viimeinen, siinä minun tunnussanani.”.
Jos tutustuu Suomen Kansallismuseon Akseli Gallen-Kallela näyttelyyn kalmistin silmin, niin näkee kuoleman kulkeneen hänen muassaan aina vuonna 1931 päättyneen elämäntaipaleen loppuun asti. Kaikkein traagisinta lienee ollut 4-vuotiaana kurkkumätään kuolleesta Marjatta -tyttärestä irti päästäminen, joka kirvoitti häneltä mm. Kalman kukan.
Luodessaan kuvallista menneisyyttä nuorelle kansakunnalle taiteilijat visioivat metsäpirttien suomalaiset jäyhiksi kuin asuttamansa karu erämaiden luonto. Tietty kesyttömyys heijastuu Kullervon kanssa esiintyvistä pedoista ja myös hiidenkivellä kiljuvista seitsemästä veljeksestä.
Erämaata raivattaessa tarkkasi Kuolema vierestä, niin uuden torpan nousua kuin imeväisen kasvua. Mestari itse näyttää toivoneen lähtöä saappaat jalassa, ainakin niin voi tulkita Tuonelan joella veneeseen jonottavaa joukkoa tutkiessaan. Eikä Noutajalla näyttänyt olevan ikärajaa viimeiselle matkalle lähteville. Sammon taontaa ja ryöstöä kuvataan esillä olevissa maalauksissa. Retrospektiivisesti voisi sanoa Mestarin itsensäkin saaneen osansa sen suomasta hyvinvoinnista koko hänen elämänuraansa silmätessään. Siitäkin huolimatta, että uuden vuosisadan nuori polvi alkoi kyseenalaistaa hänen tyyliään. Tänä päivänä mennään vielä pidemmälle ilmastoaktivistien tuhriessa tunnettuja mestariteoksia herättääkseen huomiota omalle asialleen. Portissa aikeemme on tehdä toisin ja pikemminkin nostaa kultakauden taiteilijoita.
On paikallaan, että juuri Kansallismuseo tarjoaa tämän näyttelyn, koska heti sisään astuessaan pääsee ihastelemaan keskihallin holveja ylevöittäviä, Akselin vuonna 1928 maalaamia kattofreskoja.
Pyhitä arkesi vierailemalla tuossa taiteen temppelissä.
Gallen-Kallelan elämäntyö on nähtävissä siellä 2.4.2023 asti.
