Aleksandra Ionowa – Näkyjä henkimaailmasta ja rauhasta
Gallen-Kallelan museo 8.2. – 1.6.2025
Taiteilija Aleksandra Ionowa kokosi ympärilleen oman heimon, jolle hänellä oli merkittävä rooli ihmiskunnan henkisenä kehittäjänä. Tämä teki hänestä mystikkotaiteilijan, jonka teokset välittyivät suoraan henkimaailmasta.
1980 rajan taa siirtynyt Ionowa syntyi vuonna 1899. Tutkijatohtori Nina Kokkinen palautti hänet tietoisuuteen Tarvaspään viimeisimmässä näyttelyssä, joka jatkoi hänen kuratoimiensa okkulttuuristen näyttelyiden voitokasta sarjaa.
Tarvaspäässä nousi väistämättä mieleen muita saman kulttuuripiirin naisia, joista tunnetuimpana ruotsalainen Hilma af Klint. Joitakin vuosia sitten Päivälehden museossa esiteltiin heidän aikalaisiaan. Päähuomio oli kirjailijoissa, joista itseäni puhutteli eniten automaattikirjoitusta kanavoinut Helmi Krohn. Kaikkiaan esoteeriset pioneerit olivat poikkitaiteellinen joukko 1800 -luvun lopun ja 1900 -luvun alkupuolen Suomessa. Ionowan tekniikoihin lukeutui piirrosten lisäksi pianolla improvisointi, joka auttoi tunkeutumaan aina henkimaailmasta manalan kaikkein syvimpään asti!
Akseli Gallen-Kallela on maamme tunnetuin kansalliseepoksen kuvittaja, mutta aihe on kiehtonut monia, myös Ionowaa ja hänen elämäntoveriaan Selma Mäkelää. Ruusu-Risti ammentaa Kalevalan viisaudesta, joten Ionowa kuvasi sen vaikutuksia henkimaailmaan. Naisten liikehdintä eri yhteisössä johti myös Kalevalanristi -loosin perustamiseen jonne Ionowa oli valmistanut Kristuksen.
Taiteilijakollektiivi Tuonen Portin rakenne on amorfinen Rihmasto. Ilahdutti siksi huomata, että Ionowalla oli oma verkostonsa, johon kuului esimerkiksi teosofi Pekka Ervast, selvännäkijä Aino Kassinen ja vahvasti gurdjieffilainen Väinö Kopponen, joka oli Karatas-Seuran perustajia.
Teosofien näkemys taiteilijoista on imarteleva nostaessaan heidät kehittyneimpien ihmisten joukkoon, “rodun tietäjiksi”, joilla on “selvännäkijän sielu”, kuten Pekka Ervast luonnehti. Kyseinen profilointi tuntuu sopivan hyvin Ionowaan.
Noin sata vuotta sitten toimineet esoteerikot tapasi teosofian, antroposofian, Ruusu-Ristin tai Vapaamuurareiden parista ja heidän ajattelussaan oli vankka kristillinen pohja. Ionowan taide viittaa myös näihin sekä suoraan ortodokseihin. Miksi oli näin? Nykyään on ehkä ominaisempaa ammentaa kristillisyyttä edeltävästä kotimaisesta muinaisuskosta. Onko vesittynyt luterilaisuus johtanut etsimään mystiikkaa muualta? Jotkut ortodokseiksi kääntyneet ovat kertoneet sen saaneen heidät hakeutumaan lähemmäksi alkuperäistä kristillistä yhteisöä. Ehkä valtavirtainen uskonto on kirkkokansan näköinen, mutta taiteilijat ovat oma heimonsa joille sellainen ei riitä?
Kaikkiaan saattaa olla haastavaa löytää paikkansa arkitodellisuudesta, Pyhä Tila, jossa Suuri Työ on mahdollista. Gurdjieffin viitoittama neljäs eli nokkelan ihmisen tie mahdollistaa sen aivan tavallisissa elämän olosuhteissa.
Läpi elämän olen kaivannut luostarin kammioon kirjoituksia tutkimaan. Saman askeesin voisi tietysti toteuttaa myös vankilassa. Vuosia sitten, altistuttuani tuberkuloosille, tunsin sisäistä riemua haaveillessani mahdollisesta sairaalaeristyksestä jossa viettää häiriötöntä aikaa taiteen parissa. Edellinen ei kuitenkaan ole taiteen tai tutkimuksen tekemisen edellytys. Maallista elämää ei tarvitse jättää taakseen. Ainoastaan tarpeeton roska. Tärkeintä on ymmärtää mitä on tekemässä. Mikä on suoraan verrannollinen saatuihin tuloksiin.
Neljännen tien instituutionalittomuus kuulostaa vetoavalta. Kannamme itse vastuun valinnoistamme ja yleensä ihmisellä on aikaa sille mitä hän todella haluaa tehdä.
Tuonen Portti on vapaa dogmeista, eikä rajoitu uskonnoksi, vaikka meillä on oma mytologia. Jäykkien järjestelmien sijaan neljäs tiekin on elävä, vailla sokean uskon vaatimusta.
Eikä tietä ole ilman merkityksellistä työtä, tehtävää. Huomaan Portin toteuttavan neljättä tietä omalla polullaan, joko luonnostaan tai mutkikkaan elämän kulun päätteeksi.
Esoterian renessanssi on nostanut aiheen kaiken kansan tietoisuuteen ja näyttelyihin virtaa massoja. Salaisuudet herättävät luonnostaan uteliaisuutta, mutta miksi okkultismista kiinnostuu syvemmin vain suhteellisen harva tavan kansalainen?
Gurdjieffin mukaan niin kutsuttu ’salainen tieto’ hänen muuntumissysteemistään ei ole ’kätkettyä’, suurin osa ihmisistä ei vain yksinkertaisesti sanottuna ole kiinnostunut siitä. Gurdjieff viittasi niihin henkilöihin jotka ovat kykeneviä vastaanottamaan Työn sanoin: ”five of twenty of twenty” – eli vain kaksikymmentä prosenttia kaikista ihmisistä pohtii korkeampia todellisuuksia, vain kaksikymmentä prosenttia näistä pohtijoista päättää koskaan tehdä asialle mitään ja vain viisi prosenttia heistä pääsee koskaan mihinkään, tai ehkäpä vain yksi viidestäsadasta.
-Wikipedia
Ei ihme, että uskonto on väljähtänyt näin maallistuneessa, aineellisessa yhteiskunnassa. Halukkaiden on siksi kaivettava syvemmälle, kohti salattua tietoa. Nina Kokkinen ja Maarit Leskelä-Kärki, joka toimi Uuden etsijät -hankkeen johtajana ovat ansioituneet siinä ja esitelleet yhä uusia kuoleman mysteerin läpäisseitä taiteilijoita kuratoimissaan näyttelyissä.
”Miksi noudattaa vain yhtä oppia?” kysyy päähenkilö Christopher Nolanin parin vuoden takaisessa elokuvassa Oppenheimer. Mikä lie ollut hänen suhteensa salatieteisiin? Onhan teoreettinen fysiikka pitkälti uskon varaista. Mistä kavanoituivat hänen pakahduttavat visionsa?
Gurdjieffin opetuksessa eri aiheet loksahtavat yhteen kiinnostavasti. Hänen kerrotaan sanoneen, että opiskelemalla yhtä asiaa ihminen samanaikaisesti opiskelee monia muita aiheita.
Henkilökohtaisesti en ole ikinä mieltänyt ns. yliluonnollista erilliseksi, vaan osaksi luonnon mahdollisesti ääretöntä kokonaisuutta. Onpa harmillista ettei voi keskustella kasvokkain näiden suurten mielten kanssa. Onneksi tosi taide ja tiede elää usein ihmistä kauemmin.
Palatkaamme Aleksandran seuraan vajaan sadan vuoden taa. Löydämme hänet silloisen Lahden tienoilta, yhdessä Selman kanssa. Hänen sukunsa juuret olivat Venäjällä, mikä oli omiaan aiheuttamaan ristiriitaisia tunteita valtiollisten konfliktien syttyessä. Varmasti moni risti tuolloin kätensä ja etsi Korkeimman ohjausta ihmisen hirmuvallan edessä. Ionowan yhteys oli varmempi ja hän sai vastauksia henkimaailmasta. Sittemmin on syttynyt uusi sota, eikä henkinen hätä ole helpottanut. Ehkä Ionowan taide on siksi nyt erityisen ajankohtaista. Kristus ja muut ikonimaiset astraalihahmot tarjoavat pastellin pehmeän kiintopisteen levottoman sielun rukoukselle.
Hänen ja Selma Mäkelän taiteeseen voi tutustua paremmin näyttelyn yhteydessä julkaistun tietokirjan välityksellä.