4. Kesäkuuta 2023

Edelfelt – hovimies ja -maalari -näyttely
Ateneum, Helsinki

Pitkään jarruteltuani päätin piipahtaa Kultakauden velvoittamana vihdoin avattuun Taiteen temppeliimme ja katsastaa kansan rakastaman Edelfeltin elämäntyötä.

Jo Kaivokadulla huomasi vanhan rakkauden säilyneen, koska jonoa riitti ulos asti. Tungos tiivistyi siirryttäessä Ateneumin pysyväisnäyttelystä vitaalisen Edelfeltin seurapiireihin. Kuulin parin näyttelyvieraan taivastelevan sitä kuinka vaivalloista olisi puhdistaa niin krumeluureja kehyksiä, mutta muuten Albertin muotokuva- ja maisemasulkeiset muistuttivat suuresti kenen tahansa suomalaisen perhealbumin kesälomakuvia. Helposti lähestyttäviä kuin oma suosikkitötterö jäätelökioskin mainoskuvassa.

Huomasin, että lapsille oli valmistettu leikkinurkkaus noin puoliväliin reittiä, minkä ymmärsin hyvin koska itseänikin alkoi väsyttää sekä näyttelyvieraiden, että maalattujen naamojen tungos toinen toistaan seuranneissa näyttelysaleissa. Mestari itse pönötti Ville Wallgrenin komeasti pronssiin valamana näyttelyrahvaan yläpuolella. Se paikka hänelle kuuluukin teknisen taituruuden raivaamana. Häntä on myös kiittäminen tien avaamisesta toisille oman aikansa suomalaisille Pariisissa. Vaikka mystikkona hieman tylsistyin ekstrovertin maalarin kuvakavalkadiin, niin arvostan varauksetta hänen rooliaan suomalaisena sivistysmiehenä oman aikansa Euroopassa. On kuitenkin selvää, että Edelfeltin tuotanto kapseloituu siihen aikaan, jos janoaa visionäärisiä teoksia. Ohessa pari nostoa häneltä ja loput Ateneumin pysyvästä kokoelmasta.

Kirjoittanut: Carita Hännikäinen