Kairos & Terminus! | Osa II
Torstai, 19. toukokuuta 2022
Huutavan ääni yössä!
Ilta käynnistyi sangen katabasismaisissa tunnelmissa sonnustautuessani hyväksi havaittuihin kuoppavarusteisiin, joihin kuuluvat pitkävartiset maihinnousukengät, polvisuojat, puukko, otsalamppu, sudenluinen amuletti sekä kolmikiloinen langaton kaiutin repussa. Lukitsin mökin oven, varmistin yhteyden ‘selkäkaiuttimeen’ ja käynnistin ambienssin jonka minulle toimitti Otavan Veret.
Astellessani alas otsalampun valaisemaa, lukemattomia kertoja tallaamaani polkua Kuopalle, pysähdyin niille sijoilleni hetkeksi, vedin syvään henkeä. Minut valtasi jälleen yhä alati kaipaamani, *Merkityksen tuntu*. Ah.., ritualistinen, öisen maailman kanssa upeasti yhteen sulautuva ja mukanani saumattomasti kulkeva dark ambient-musiikki toi mieleen scifi-elokuvan avaruuspuvun suojaavan voimakentän.
Tarkistin sitten polkuverkoston läpi kulkien koko kymmenien neliömetrien laajuisen hallintoalueeni.. Ei tunkeilijoita, yhden yhtäkään! Naapureiden on nimittäin nähty käyttävän Kuoppaa talvisin oikopolkuna. Se tosin loppui viime vuoden kesänä laavun ja varoituskyltin noustessa keskelle ktoonisen valtakunnan ydintä. Tämä ei ole mikään joutomaa!
Lopuksi pysähdyin muutama vuosi sitten purkamani vanhan sikalan raunioille, johon olin alustavasti kaavaillut Kuopan uusinta aluevaltausta. Tuon karun, mutta oudolla tavalla uhkaavan tilan oikealla laidalla notkui jo unohdettuja, rapistuvia öljytynnyreitä ja ne toivat mieleen romahduksen jälkeisen, lohduttoman maailman jota Cormac McCarthy kuvaa mitä väkevimmin romaanissaan ”Tie”:
”Hän käveli ulos harmaaseen valoon ja seisahtui ja lyhyeksi hetkeksi hänelle valkeni kiistaton totuus maailmasta. Kylmällä radallaan lakkaamatta kiertävä maapallo ei ollut jättänyt testamenttia. Läpitunkematon pimeys. Auringon sokeat koirat juoksussaan. Maailmankaikkeuden musertava musta tyhjiö. Ja jossain kaksi jahdattua eläintä vapisee kuin ketut koloissaan. Lainattua aikaa ja lainattu maailma ja lainasilmät joilla sitä surra.”
Asetettuni langattoman valon tilapäiselle alttaripaikalle, otin muutaman valokuvan tulevaa dokumentaatiota varten. Unohduin niille sijoilleni tunnelmoimaan öistä näkymää; näin kuinka auringon viimeiset kullanruskeat sävyt pilkahtivat vielä horisontissa. Otavan veret-albumi oli nyt edennyt kolmanteen osaansa ja kuulosti todella vaikuttavalta sinisen yötaivaan myötäillessä toismaailmaista ambienssia.
”RRÄYHH!!!”
Yhtäkkiä seesteisen ambientin seasta örähti terävästi! En muistanut tällä levyllä sellaista kohtaa edes olevan, joskin vastaavaa löytyy kyllä Tervahäitten romuluisen ktooniselta Noitanaama-neofolk-albumilta… Hmm… tässä oli nyt jotain perin outoa, eikä vähiten siksi ettei tuo ääni itse asiassa tainnut kuulua selästäni, vaan *jostain edempää(!). Tunsin kylmien väreiden kujeilevan selkäpiissäni…
”RRÄYHH!!!”
Taas sama rääkäisy, mutta nyt selvästi jossain edessä ja lähempää kuin viimeksi! Mitä helvettiä?! Adrenaliini nousi nyt kohisten ja huomasin tapailevani vyötäisilläni olevaa puukkoa…
”RRÄYHH!!!”
Vielä lähempänä; juoksuääniä… kaaos!; olin kuin avaruudessa, maan hyökätessä… Yritin paikantaa äänilähdettä ja pälyilin levottomana ympärilleni, kunnes lopulta kuului neljäs, vaimeampi, jokseenkin luovuttaneen kuuloinen örähdys jostain kaukaa etuvasemmalta. Tässä vaiheessa tajusin jo, että kyseessä täytyi olla jonkinlainen villieläin, joka sattui rynnistämään ohitseni pellonlaitaa pitkin, ehkä vain noin 10 metrin päästä.
Kaivoin nopeasti nauhurin esiin, mutta tämä mystinen (nelijalkainen?) ääntelijä olikin jo vaihtanut harmikseni maisemaa… Melko nopeasti äkillinen kuumotus laimeni huvitukseksi; mikä ajoitus ja mikä merkki siitä, että olin oikeilla jäljillä huomisen suhteen! Palatessani mietteliäänä takaisin mökille, kaikkialla Kuopan kasvustossa kuhisi yöllä pimeyteen murtautuneen valon kavahduttama elämä. Vieraat saapuisivat huomenna…
*Lukijoille tiedoksi: ’Tieteellisten tutkimuksien’ mukaan tausta-ambienssi häiritsee ihmisen luontaista ’kolmiulotteista kuuloa ja tilan hahmottamista’.
Kirjoituksen kolmas osa julkaistaan pian!
Otavan veret: https://cycliclaw.bandcamp.com/album/s-t