Näyttelyraportti · Laterna Magica, Tiili- ja Kellarigalleria, 21.8.–12.9.2026
Rajamaat – Laterna Magica
Carita Hännikäinen
Astuessaan sisään Laterna Magican hämärään Tiili- ja Kellarigalleriaan, jättää taakseen urbaanin kohinan. Valokuvaaja Naoko Chiban ja kuvataiteilija Antti Ylösen yhteisnäyttely Rajamaat ei ole pelkkä dokumentaarinen katsaus pohjoisiin maaseutuihin. Se on esoteerinen vaellus, joka kutsuu katsojan kurkistamaan unohduksen verhon taakse. Kokonaisuus resonoi syvästi Portille, jolle fyysisen maailman mureneminen paljastaa salatun, henkisen todellisuuden.
Vierailu galleriaan sattui Suomen luonnon päivään. Ajankohta ei olisi voinut olla sopivampi: samalla kun ulkona juhlittiin elävää luontoa, näyttely muistutti meitä maan ja maiseman syvemmistä, haavoittuvista kerroksista. Teosten perimmäistä olemusta määrittää antiikin runoilija Ovidiuksen kuuluisa lausahdus:
Omnia mutantur, nihil interit: kaikki muuttuu, mikään ei katoa.
Laterna Magican galleriatila tarjoaa täydellisen, symbioottisen maiseman teoksille. Se ei ole kliininen valkoinen kuutio, vaan paikka, jota ajan hammas nakertaa: nurkkia kasoittavat tiiliröykkiöt ja miten sattuu repsottavat sähköjohdot kaikuvat suoraan kuvien sisältöä. Tilan rosoisuus sulautuu osaksi taidetta, tehden metamorfoosista todellisuutta.
Tunnemme vetoa samanlaisen rappion kuvaamiseen. Lahonneissa rakennuksissa ja hylätyissä pihoissa on omituista lohtua; ne muistuttavat, että ihmisen luoma järjestys on vain väliaikainen poikkeustila. Jopa pohjolan karu luonto jyrää sen yli vääjäämättä.
Kellarigallerian tunnelma vie katsojan hienovaraisesti kohti transsendenttista kokemusta. Teokset kurottavat kohti historian ja nykyhetken hämärää rajapintaa. Kalmistinen estetiikka ei näe kuolemaa, lahoamista tai autioitumista loppuna. Ne ovat pikemminkin hitaan ja vääjäämättömän muodonmuutoksen vaiheita.
Näyttelyn tematiikka tarjoaa väkevän vertauskuvan nykyisestä luontosuhteesta. Teokset asettuvat vastavoimaksi modernille, henkisesti tyhjälle taloudelle – lineaariselle, suoraviivaiselle ja tehokkuutta palvovalle koneistolle, joka pelkää vanhenemista ja kuolemaa.
Luonnonmetsässä kaatunut runko ei ole hukkaan heitettyä resurssia vaan uuden elämän alusta.
Sen sijaan Rajamaat antautuu aidolle luonnon mysteerille, joka lahoaa ja kasvaa yhtäaikaisesti. Samalla tavalla autioituvat kylät ja hajoavat talot kantavat mukanaan uutta, henkistä itämisvaihetta. Tämä samanaikainen tuho ja luominen on esoteerisen maailmankuvamme ydintä.
Kuraattori Heta Kaiston esiin nostama solastalgia (paikkasuru vanhan maailmankuvan, perinteisten taitojen ja tunnesiteiden katoamisesta) muuttuu Laterna Magicassa miltei käsinkosketeltavaksi energiaksi. Se on ympäristötrauman kuvausta, jossa ihmetellään niitä haurastuvia siteitä, jotka ovat pitäneet ihmisen kiinni maailmassa. Kun yhteydet menneisiin polviin katkeilevat, taide todistaa, kuinka vanha henki etsii uusia muotoja uuden sukupolven keskellä.
Osa Oulu2026-kulttuuriohjelmaa oleva Rajamaat on väkevä muistutus siitä, että taide on parhaimmillaan silloin, kun se uskaltaa katsoa suoraan tyhjyyteen ja kyseenalaistaa nykyajan pinnallisuuden. Se tarjoaa kävijöille täydellisen pysähdyspaikan – tilaisuuden hiljentyä katoavan maailman mysteerin ja ikuisen muutoksen äärellä.
Näyttely on avoinna 12. syyskuuta 2026 saakka. Suosittelemme lämpimästi laskeutumista Laterna Magican kellariin kokemaan nämä rajaseutujen hiljaiset, kuolemattomat kuiskaukset paikan päällä.
