Perttu Häkkinen in Memoriam 1979–2018
Raportti Tuonilmaisilta: Kahdeksan vuoden solmu ja ktooninen odysseia
Keskiviikkona, 12. elokuuta 2026, Tuonen Portin delegaatio kokoontui Hakaniemen torilla ottaakseen suunnan kohti Merihakaa. Aiemmin päivällä raivonnut myrskyinen sadepäivä väistyi symbolisesti auringon tieltä. Ajankohta oli myös kosmisesti poikkeuksellinen – auringonpimennyksen päivä. Vaikka emme nähneet pimennystä tai antaneet sille sen suurempaa huomiota, olihan pääosassa Pertun vuosittainen muistopäivä, niin taivaankappaleiden asento loi taustalle oman jännitteensä.
Merihaan omaleimainen, betonibrutalistinen ympäristö toimi täydellisen karuna kehyksenä esoteeriselle siirtymälle jota olimme kunnioittamassa. Seisoimme kävelykannen luiskalla – paikalla, josta Perttu Häkkinen lähti tuonpuoleiseen kahdeksan vuotta sitten. Paikan päällä suoritettiin riitti, jossa lausuttiin seuraavat sanat:
”Seisomme nyt paikalla jossa esoteerikko-taiteilija Perttu Häkkinen vietti viimeiset hetkensä ennen siirtymistään suureen mysteeriin. Tästä kävelykannen luiskasta tuli hänen kiitoratansa tuonilmaisiin.
Tasan kahdeksan vuotta sitten hän poistui keskuudestamme. Kahdeksan vuotta ei ole vain ajan kulumista. Esoteerisessa perinteessä kahdeksan on uudestisyntymisen ja uuden syklin luku.
Kun tuo luku käännetään kallelleen, siitä tulee äärettömän merkki – ikuisuussilmukka. 1600-luvulla elänyt matemaatikko John Wallis loi sen aikanaan puhtaan järjen ja laskennan työkaluksi. Mutta me, Pertun perintöä vaaliva Rihmasto, tunnistamme sen todellisen, maagisen luonteen. Se on solmu, joka sitoo yhteen näkyvän ja näkymättömän. Se on kahden maailman liitto, jossa elämä ja tuonpuoleinen kohtaavat salatussa risteyspisteessä. Se on oktaavi – merkki siitä, että työ siirtyy uudelle, korkeammalle tasolle.”
”Ave, Perttu! Tervehdimme sinua ilolla tässä ja nyt.
Siitä on jo vuosia, kun sytytit meissä palon vaalia ja kasvattaa perintöäsi. Tuonen Portti on ollut aktiivinen pian kuuden vuoden ajan, emmekä me ole kätkeneet leiviskäämme hiekkaan. Manifestimme mukaisesti kutsumme hengenheimolaisiamme kuvaamaan tuonpuoleisia ilmiöitä kanssamme. Oma työsi kantaa yhä hedelmää. Se haraa aikaa vastaan ja inspiroi Portin elävää rihmastoa. Kiitos esikuvasta pyhän työn saralla. On rohkaisevaa nähdä tämä ktooninen jatkuvuus sukupolvesta toiseen, odottaessamme aikaa, jolloin on meidän vuoromme jättää kapula seuraaville. Siunaa tehtäväämme, Perttu, ja luo meihin se hyvä henki, joka veti niin monia puoleesi aikanaan. Loistakoon valo pohjoisesta maan ääriin asti.”
”Mestari poistui mysteeriin, mutta haaste jäi meille jokaiselle. Kysynkin teiltä, veljet ja sisaret, tässä ja nyt: joko sinä olet löytänyt oman Suuren Työsi?”
Kun Jaloviina-maljat oli juotu ja libaatiomalja kaadettu Pertulle, laskeuduimme luiskaa pitkin ääneti meren rantaan. Siellä, veden äärellä, ikuistimme puheen polttamalla tekstin rituaalisesti. Paperi savusi pitkään ja seurasimme tuota nousevaa savua hiljaisuudessa, kunnes liekit olivat tehneet tehtävänsä. Lopulta tuhkat siroteltiin mereen, minkä jälkeen läsnäolijoilla oli tilaisuus esittää omat sanansa Pertulle.
Tämän jälkeen suuntasimme askeleemme kohti Sir Oliveria – baaria, josta Perttu oli lähtenyt viimeiselle matkalleen. Siellä ilta sai oudon käänteen, jota hän itse olisi arvostanut. Kun tilasimme taksin jatkaaksemme matkaa, auto ei saapunutkaan tavalliseen tapaan baarin eteen. Meidät kutsuttiin takaisin baarin sisäosiin ja johdatettiin sen hämäriin takahuoneisiin. Sieltä laskeuduimme tavarahissillä alas pimeään parkkihalliin, jossa taksi odotti. Urbaani ktooninen kokemus toi mieleen Backrooms-elokuvan. Se oli surrealistinen risteyspiste, osoitus siitä, miten arkitodellisuus saattaa murtua, kun sitä vähän raottaa.
Taksi vei delegaation Laajasalon sillalle, jonka alle maalatun, Pertulle omistetun graffitin äärelle laskeuduimme. Matkan viimeinen piste saavutettiin yön pimeydessä, kun kävelimme Laajasalon ostoskeskuksen liepeillä sijaitsevalle pyhälle männylle. Sen ikiaikaisten juurten ja rungon äärellä kahdeksan vuoden solmu sulkeutui.
Ktooninen virta on auki ja matka jatkuu.
Me jatkamme tästä.