Kirja-arvostelu · Romaani

Stella Maris

Carita Hännikäinen

Cormac McCarthyn viimeiseksi jääneessä romaanikaksikossa Matkustaja ja Stella Maris lukija sysätään ihmismielen syvimpiin kuiluihin. Teoksista jälkimmäinen, psykiatrisessa sairaalassa käytävistä keskusteluista koostuva Stella Maris, nostaa keskiöön Alicia Westernin: matemaattisen neron, jonka mieli liikkuu alueilla minne muut eivät näe.

Alicia ei sopeudu maailmaan. Hän katsoo sen arkisten rakenteiden läpi suoraan tyhjyyden takaiseen kauneuteen. Hän kieltäytyy teeskentelemästä tai lieventämästä kokemaansa vieraantuneisuutta. Alician maailman reunalla poikkeuksellinen älykkyys ja absoluuttinen yksinäisyys kohtaavat toisensa.

McCarthy loi Alician hahmon heijastamaan omia elämänpituisia mielenkiinnon kohteitaan: matematiikan filosofiaa, fysiikkaa, tietoisuuden mysteeriä ja kielen rajoja. Alician hahmon kautta hän pystyi käsittelemään sitä, miten pitkälle ihmismieli voi kurkottaa ja missä vaiheessa logiikka murenee mysteerin edessä.

Alicia ei käännä katsettaan pois olemassaolon absurdiudesta ja tuskasta. Hän elää rajapinnassa, jossa arkipäiväiset sanat jäävät kaksiulotteisiksi ja köyhiksi kuvaamaan todellisuuden syvyyttä. Kun ihmismieli kurkottaa pinnan alle, yhteinen kieli tuntuu tikapuilta, jotka loppuvat kesken silloin, kun tavoittaa perimmäisintä.

Ymmärtääkseen Aliciaa on hyödyllistä lukea romaaniparin esikoisteos, Matkustaja. Teoksista muodostuu kokonaisuus, jossa Alician tarina on jaettu kahtia: Stella Marisissa kuullaan hänen rationaalinen mutta hauras äänensä, kun taas Matkustajassa näyttäytyy poissaolo: sielu, joka on jo jättänyt tämän maailman.

Matkustajassa näemme Alician hänen veljensä Bobbyn muistojen ja omien hallusinaatioiden kautta. Sisaruksia yhdistää ylisukupolvinen trauma: heidän isänsä oli mukana kehittämässä atomipommia. Alicia ja Bobby kantavat veressään olemattomuuden siementä, mikä syventää heidän rakkauttaan.

Teoksen nimi Stella Maris (lat. ”Meren tähti”) kätkee uskonnollista symboliikkaa. Kristillisessä mystiikassa se on Neitsyt Marian kunnianimi. Alun perin nimitys syntyi Hieronymuksen virheestä. Kääntäessään 400-luvulla Marian hepreankielistä nimeä Mirjam, hän kirjoitti sen tarkoittavan ”meren pisaraa” (stilla maris). Myöhemmät kopioijat lukivat termin väärin ja pisarasta tuli tähti: stella maris. Erehdys vakiintui kirkolliseen mystiikkaan ja Ave maris stella -hymniin. Madonnasta tuli Pohjantähti, taivaallinen opas, joka loistaa yön pimeydessä ja ohjaa elämän myrskyisellä merellä eksyneitä sieluja turvaan.

McCarthyn maailmassa symboliikka kääntyy esoteeriseksi paradoksiksi. Alicia Westernille Stella Maris ei ole perinteinen lohdun tuoja, vaan symboli saavuttamattomasta kiintopisteestä. Hänelle se edustaa matemaattista ja kosmista puhtautta: loistavaa tähteä, joka navigoi olemassaolon mustalla merellä. Siinä missä muut näkevät psyykkisessä sairaalassa kaaosta, Alicia etsii sieltä turvasatamaa ja puhdasta totuutta, jota kieli ei ole tahrannut.

Henkilökohtaisesti Aliciaan on helppo samaistua; häntä voisi kutsua fiktiiviseksi sisarekseen. Hänen hahmoonsa tiivistyy tunne siitä, miltä tuntuu olla syvästi elossa, mutta silti aina hieman ulkopuolinen tässä maailmassa. Se on mystikon ja etsijän peruskokemus: tietoisuus siitä, että kantaa sisällään moniulotteista sisäistä maisemaa, jota on mahdotonta kääntää muiden ymmärtämälle kielelle.

Alician ja hänen veljensä suhde koskettaa inhimillistä ydintä. Se herättää universaalin kaipauksen: tunteen siitä, että jos jotain haluaisin tästä maailmasta, niin juuri isoveljen. Bobby edustaa Alicialle ankkuria todellisuudessa, joka muutoin murenee käsiin. Suhteesta tulee symboli ymmärrykselle ja turvalle, jota jokainen tarvitsee.

Viime kädessä Alicia Westernin hahmo on muistutus arjen illuusioiden takana olevasta toisesta todellisuudesta. On mahdollista elää sanojen tuolle puolen jäävässä hiljaisuuden ja havainnon tilassa.

Todellinen kunnioitus ja kiintymys pakenevat kielen rakenteita; ne ovat kokemuksia joita ei voi selittää. Vaikka arkipäiväinen maailma näkee hulluutta tai melankoliaa, esoteerisesta näkökulmasta kyse on sielun riisumisesta paljaaksi: valmiudesta kohdata kaikkeus sellaisena kuin se on.

Stella Maris loistaa majakkana niille, jotka kokevat vierautta. Tuonen Portti ja Rihmastosignaali-podcast toimivat samankaltaisina valonlähteinä: ne tarjoavat heijastuspinnan ja turvasataman asioille, jotka jäävät yhteiskunnan varjoon.

Tietonurkka