Torstai 2. syyskuuta 2021

Arvoisat Seuraajamme, ohessa kollegamme Sunna Sváfnisdóttirin näkemys Tuonen Portin kanavoimasta maalauksesta “Luotain”, olkaa hyvä!

Pillerinpyörittäjä eli skarabi symboloi muinaisessa Egyptissä uudelleensyntymistä. Se munii pyörittämiinsä lantapalloihin, joista myöhemmin poikaset ilmestyvät tyhjästä, kuin olisivat luoneet itsensä. Se symboloi auringon kulkua taivaalla, sen nousua ja laskua, ja sen uudelleensyntymistä seuraavana päivänä.

Auringonjumala Kheprin (Khepera) päänä oli skarabi. Maalauksessa on toisinpäin: skarabi-tyyppisellä koppakuoriaisella on ihmisen pääkallo. Khepera edusti toivoa uudelleen olevaksi tulemisesta, uudistumisesta. Merkitseekö ihmisen pääkallo menehtyneellä kuoriaisella sen vastakohtaa, sillä tarkoittaahan kallo kuolemaa ja epätoivoa, kaiken loppua.
Lisäksi koppakuoriainen makaa uhrikiven päällä, verimeren keskellä. Ehkä se on uhrattu paremman tulevaisuuden toivossa tai se on merkki siitä, että ihmiskunta on kulkemassa kohti täystuhoa.

Kesän jälkeen luonnosta löytää usein kuolleita kuoriaisia. Olisiko ihmiskunta myös matkalla kohti omaa syksyään, kun järjen valo alkaa sammua? Elämme aikaa, jossa todellisuus on hullumpaa kuin fiktio, tiede alistuu mielipiteille, konsensus määrää mistä on lupa puhua, taide ja kulttuuri rapistuvat. Olemmeko menossa kohti lopullista kylmyyttä ja pimeyttä?

Muinaisessa Egyptissä skarabi pyöritti lantapalloa ja antoi toivoa uudelleensyntymisestä. Postmodernissa nykymaailmassa lantapallon tilalla on taas loputonta saastaa, mihin sekä skarabi että ihmiskunta vajoavat yhdessä. Toivo paremmasta elää aina, mutta ei poista pääkallon pahaenteisyyttä.