Haava

Taiteilijaosuuskunta Toolboxin Haava -näyttelyn arvostelu

(Huom. Voit klikata kuvia isommaksi.)

Taiteilijaosuuskunta Toolboxin Suomenlinnasta alkanut näyttelysarja rantautui mantereelle valloittaen sekä Lönnrotinkadun Galleria Yön että Ruoholahdenrannan Forum Boxin. Jälkimmäisessä kohtaat kuvanveistäjä Maija Helasvuon konkretisoimat kollektiiviset arpemme.

Näyttelyiden teemat sinelmä, haava ja arpi kuumottavat tuoreina jopa verestävinä, eikä kukaan näe lakkaako sielun visva virtaamasta arpeutuneen ihon alla.

Astuessani Yöhön, huomaan terroristioletettujen muovailuvahanaamojen tuijottavan itseäni. Seinämä tuo mieleen FBI:n Ten Most Wanted Fugitives -listan. Aivan samannäköisten miesten joita kohtasin juuri junassa! Millaisia kuvia kadunmies luonnosteleekaan tietynlaisten naamataulujen taakse? Eugeniikan juuret istuvat tiukassa kuin puutarhan voikukat.

Huojentavaa ettei kukaan ulkopuolinen todella näe toisen sisimpään. Ehkä jotain sellaista yritettiin aikana jolloin teloitettavat revittiin kappaleiksi?

Oletko joskus jäätynyt keskitysleirin matkalaukkuvuorten edessä? Noissa kuluneissa, pula-ajan pahvisissa poseeraajissa on jotain tunkkaista uhkaa, vaikka nekin on suolistettu jo ajat sitten.
Et välty niiltä nykyajassakaan, vaikka Said Baalbakin laukut ovat pinkkejä kuin häkään tapetut. Tällä kertaa ne tulivat Syyriasta, eikä ainoastaan sieltä viimeisen vuosikymmenen kuluessa.

Vaikka media tuo globaalin kauhun silmiemme eteen ympäri vuorokauden, niin ei sekään kaikkea näe. Siitä muistuttaa Ilkka Sariolan ”Ade – velkalista”. Kukaan ei tiedä montako uhria viruu paraikaa jonnekin eläviltä haudattuna ja löydetäänkö heitä koskaan..

Nämä teemat resonoivat henkilökohtaisesti, koska taiteilija amputoitiin minusta lapsena ja pääsin aloittamaan vasta paljon myöhemmin todellisen heimoni parissa. Heihin lukeutuvat myös kuolleet Mestarit, joista nyt on mainittava Kalervo Palsa. Hän on väkevästi läsnä täällä Yössä. Yksi taiteilijoista, Juha Sääski, on Kallen opiskelijatoveri ja tunnistan hänen jäljestään palsamaisia kalmistisia teemoja.

Yhteiskunta valmentaa meitä valheellisesti katkeamattomaan iloon ja nuoruuteen tässä elämässä, mutta peittää samalla julmasti maalin, johon polkumme päättyy ja liian moni löytää siksi itsensä kuoleman partaalta yhtä valmistautumattomana kuin leirin suihkutilaan sysätty lapsi. Siitä huolimatta, että koko ihmissuku on aina elänyt tuonen portissa tietämättä milloin ovimies heittää sisään.

 

Ennen sitä on kuitenkin elettävä ja siihen kannustavat Peter Hockin näyttävät hiilityöt Hub, Slot ja Cryll. Joku sanoi näkevänsä niissä aktin eri vaiheet. Millaisen, sen voit tarkistaa itse osoitteessa Lönnrotinkatu 33, Helsinki.

Tule ja katso! Näyttely on avoinna 18.8. asti.

 

 

Kirjoittanut: Carita Hännikäinen