15.11.2024
Tuonen Portin 4 -vuotisjuhla Suomenlinnassa

(Huom.: Klikkaa kuvia suurentaaksesi ne.)

Viidennen vuoden käynnistyttyä koitti aika kiittää kuluneesta ja perata aikaansaannoksia joiden instrumentteina olimme toimineet.

Dionyysiseksi ja vasemman puoleisen polun myötäiseksi profiloituvan kuunheimon perustajat kokoontuivat yhteen marraskuisen superkuun valaistessa heidän kulkuaan yli itämeren synkkien vetten. Vaikka kodikas pimeys syleili omiaan, niin kalmistit tiedostivat kulkevansa meren mustana ammottavan kidan läpi. Sen jäätävään nieluun syöksyessä tulevaisuus leikkautuisi pois yhtä varmasti kuin laivan potkuri silpoisi reitilleen osuneen kalan.

Monet teistä tuntevat jo Konstantin Tuonihovin Kuopan tarinan ja siihen elimellisesti liittyvän kaivuutyön. Portille on ominaista myös kuvaannollinen kaivaminen, tiedon etsintä vaivoja säästämättä.

Juhlaillallista varten onnistuimme löytämään Suomenlinnan kätketyn helmen, jossa nautimme itämerellisen menun juurevine antimineen. Monipuolinen ateria nosti esiin vuodenkierron syklin, joka ilmenee erityisen rikkaana Pohjolassa. Näin pimeimpänä aikana sen valo loistaa kirkkaimmin Alisen näkijöille.
Sielusäkin tultua ravituksi, astuimme ulos merilinnoituksen rantaan jossa joutsenpari silmäili kulkuamme, eikä iltaöisen meren mustuus kalvennut yhtään myyttisen Tuonen virran rinnalla. Kalevala yhdistää joutsenen Tuonelan jokeen ja suomalaisissa loitsurunoissa tauteja manataan linnun sulan sisään.

Tuonne ma sinun manoan,
Ajan hanhen siiven alle.
Joutsenen sulan sisähän.
Siian kylkiluun sivuhun,
Maksahan merimatehen.

(Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja)

Toisaalta Väinämöinen haki loitsunsa sanoja juuri joutsenen sulkien alta. Sampo taottiin mm. joutsenen kynän nenästä. Sampo puolestaan on monenlaisen kasvun allegoria, joista Portille läheisin liittyy kirjapainotaitoon, jonka ansiosta voimme ammentaa menneiden mestareiden viisaudesta. Sellaiseksi välineeksi on osoittautunut myös internet, joka tarjoaa työkalun kansainvälisen Rihmaston elämänlangaksi.Ktoonisen luonteemme vuoksi on paikallaan jalkautua ulos virtuaalimaailmasta ja kumartua Ikiaikaisten eteen kiittämään. Sellaiseen ovat omiaan vuosittaiset Riitit. Sopivan uhripaikan voi rakentaa ilman kiinteää alttaria minne tahansa, mikä on myös keino uhmata sielua nakertavan konsensustodellisuuden riesoja. Todellisen luonnon helmaan pääsyn myötä tavoittaa liminaalin jossa Pyhän portaali aukeaa kirkkaimmin. Ja jos joku satunnainen turisti eksyy paikalle, sen ei tarvitse antaa häiritä tapahtumaa. Usein sellaista on käynyt vasta riitin päätyttyä, kuin merkkinä Pyhän ilmaston haihtumisesta.Tuonen Portin toimintaan on kuulunut alusta asti tällainen liikkuva hartaustoiminta syrjäisissä liminaalikohteissa, joista eräs on Suomenlinna. Sen ktoonisessa kappelissa järjestettiin myös tämä vuosijuhla.

Eläinten kohtaaminen liittyy porttilaisiin luontokokemuksiin ja tuntuu kuin ne toimisivat ajoittain numeenin välikappaleina. Jätettyämme joutsenet, hämähäkki ilmestyi rakentamamme Alttarin pyhimpään osaan myöhäisestä vuodenajasta piittaamatta. Mieleen tuli tietysti Kreikan Arakhne ja Kohtalottarien punoma Elämänlanka, mutta kenties tällä kertaa viitattiin hindulaisten Indra -jumalan verkkoon, joka kuvastaa universumia keskinäisten yhteyksien ja riippuvaisuuden seittinä? Ainakin Riitin keskeisiä teemoja oli kansainvälinen Rihmasto, jonka vertauskuvaksi seitti sopii oivallisesti. Lisäksi luova kutojamestari käy hyvin yksiin juuri taiteilijakollektiivin kanssa.

Kolmantena ja viimeisenä viestintuojana toimi pimeyteen kätkeytynyt huuhkajapari, joka huhuili meille hyvästiksi. Kotimainen kansanperinne yhdistää ne Paholaisen lintuihin ja kuolemaan. Huuhkajan lisäksi on myös muita, mustapukuisia kuolemanlintuja ja niihin lukeutuu tikka sekä jo mainittu joutsen. Ehkä seuraavan kerran kun linnut laulavat, niin kuulet joukossa myös sanat:

Muista kuolema.

 

Teksti: Carita Hännikäinen